Julkishallinnon leikkaukset palvelevat yksityisiä pääomia

Noin vuosi sitten, jouduin työpaikallani raskaan ja odottamattoman prosessin eteen. Toimin työpaikallani työsuojeluvaltuutettuna ja olin tehnyt kahdesta Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen (vanha työsuojelupiiri) tekemästä työsuojelutarkastuksesta valitukset. Niiden suorittamisessa ei mielestäni ollut noudatettu lakia työsuojelun valvonnasta ja yhteistoiminnasta. Valituksiini ei ensiksi reagoitu mitenkään. Katsoin, että minun tuli viedä valitukseni loppuun saakka, sillä muutaman edustamani työntekijän oikeusturva oli mielestäni kiinni siitä, millaiset lausunnot viranomainen asioissa antoi.

Vein asiaa ylöspäin viraston organisaatiossa, enkä saanut minkäänlaisia vastauksia. Puhelimitse kun tavoitin viraston tarkastajia ja johtajia, pyydettiin minua palaamaan asiaan sähköpostitse. Sähköposteihin ei vastattu. Kun lopulta sain viraston johdon kiinni myös sähköpostilla, minulle ilmoitettiin, että saan asioida valitusteni selvityksen ajan ainoastaan viraston juristin kanssa.

Koin, että minusta haluttiin ottaa mittaa tosissaan. Että viranomainen, joka ensisijaisesti valvoo ihmisten työn tekemiseen liittyvien oikeuksien toteutumista, keskittyi ensisijaisesti todistamaan olevansa oikeassa. Itse asia, mahdollinen heikommassa asemassa olevien ihmisten oikeusturvan heikkeneminen näytti olevan toissijaista.

Tein useamman selvityksen, mihin valitukseni perustui. Kaivoin lakipykäliä ja perustelin juttuni mielestäni hyvin. Lopulta, työsuojeluhallinnon kanssa runsaasti toimineiden asiantuntijoiden mukaan, selviydyin puoli vuotta vieneestä prosessista voittajana. Juristi ja viraston johtaja laativat valituksilleni sellaisen selvityksen, jonka johdosta työsuojeluhallinto tuli tekemään työpaikalleni uusia työsuojelutarkastuksia. Valituksien kohteina olleita tarkastuksia he eivät kuitenkaan suostuneet uusimaan, vaan lupautuivat tekemään ns. yleistarkistuksia työpaikkani eri osioihin. Olisi ilmeisesti ollut heidän arvovallalleen liikaa myöntää suoraan virheensä ja muuttaa jo kertaalleen annettuja lausuntoja. Onneksi edustamilleni työntekijöille ei loppujen lopuksi jäänyt pysyviä vammoja, sillä viranomaisen lainvastaisesti suoritettujen tarkastuksien vapauttavat lausunnot olisivat saattaneet vaikuttaa erittäin keskeisesti työntekijöiden mahdollisuuksiin hakea oikeusteitse korvauksia asioissaan.

Tuon väännön jälkeen, AVin työsuojelun vastuualue on tehnyt työpaikalleni kaksi työsuojelutarkastusta. Molemmilla kerroilla tarkastuskertomuksiin on kirjoitettu työnantajalle kehotus. Kehotus on jo työsuojeluviranomaiselta astetta vakavampi kannanotto siihen, että työpaikalla on merkittävä turvallisuudelle tai terveydelle vaaraa aiheuttava tekijä. 

Se, että työntekijät joutuvat taistelemaan oikeudesta turvalliseen työympäristöön ei liene mikään yllätys. Näin on ollut ainakin 1800 –luvun lopusta asti. Se mikä voi monille tulla yllätyksenä on se, että Suomessa kehityksessä on viimeisinä vuosina menty taaksepäin, ja tarkoitan nimenomaisesti työsuojelunvalvonnan kehitystä.

Työpaikallani sattui jälleen viime viikolla vakavan tapaturman ainekset omannut tapaturma. Tapaturman uhrin pomo ilmoitti asiasta aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen päivystysnumeroon. Vastannut päivystävä työsuojelutarkastaja oli tämän yhden puhelun perusteella todennut, että kaikki on kunnossa, eikä aiheuta viranomaiselta minkäänlaisia jatkotoimenpiteitä. Kaikki tämä yhden puhelun perusteella pomon kanssa, vaikka työsuojelun valvontalaki lähtee siitä perusolettamuksesta, että työsuojelutyötä tehdään yhteistyössä ja että myös henkilöstön edustajilla tulee olla mahdollisuus tulla kuulluksi. Täysin samankaltainen tilanne kuin josta alkoi vuoden takainen raskas prosessi aluehallintoviraston juristin ja johtajan kanssa. Taistelumme näyttää saavan jatko-osan.

Työsuojeluhallinnon resursseja on leikattu vuosien saatossa. Heidän tulee kappalemäärällisesti tehdä enemmän tarkastuksia kuin aiemmin tehtiin suuremmilla resursseilla. Tarkastusmäärät ovatkin kasvaneet merkittävästi viime vuosina, mutta yhä useammin tulee vastaani tilanteita, joissa tarkastukset tehdään sähköpostitse tai puhelimitse ja tarkastuksiin ei osallistu kuin ainoastaan työnantajien edustajia, eikä työntekijöiden edustajille edes ilmoiteta tarkastuksista.

Tämä on oikeistolaisen ideologian ydinongelma. Vaaditaan tehokkuutta ja mitattavuutta. Pitää olla mitattavia mittareita, pitää kilpailla, pitää kasvattaa tuottavuutta. Oikeistolaisen politiikan mukaan vapaat markkinat korjaavat ongelmat itsestään. Ajatellaan, että vaaralliseen työpaikkaan ei enää mene työntekijöitä ja näin ollen työnantajan on pakko satsata työsuojeluun. Valitettavasti tämä ei ole kuitenkaan totuus, sillä kyllä maan hallitus pitää jatkuvilla leikkauksillaan ja pakkotoimillaan huolen, että mikä tahansa työpaikka, oli sitten kuinka vaarallinen hyvänsä, löytää tekijänsä.

Työsuojeluhallinnolla tämä oikeistolaisen ideologian toteutus on tarkoittanut tarkastusmäärien kappalemäärän mittaamista. Ja kun määrä on selvillä, pitää keksiä, miten sitä kasvatetaan, eli tehostetaan. Ja lopulta myös työntekijät saadaan tekemään sitä, mitä mitataan, mutta kukaan ei ole vaatinut laatua. Ja kun laatua ei ole vaadittu, työnantajille on luotu vapaa temmellyskenttä toimia leväperäisesti.

Säätely, hyvä hallinto, joskus myös kankeus, jota byrokratiaksikin kutsutaan, on luotu turvaamaan heikompia. Eli niitä jotka eivät esimerkiksi omista tuotantovälineitä ja joilla ei lähtökohtaisesti ole määräysvaltaa siitä miten työt tulee tehdä. Säätelyllä ja hyvällä hallinnolla on myös aikoinaan rakennettu sellaista muinaisjäännettä kuin hyvinvointivaltio Suomi. Leikkaukset hallinnosta ja palveluista saavat meidät vihaamaan veroja, joilla hallinto ja palvelut on kustannettu. Leikkausten myötä olemme alkaneet vihaamaan myös julkista hallintoa ja lopulta se on johtanut tilanteeseen, että ne joilla jo omaisuuksien myötä on enemmän määräysvaltaa saavat vapaammat kädet toimia kuten he itse parhaaksi katsovat, kenenkään häiritsemättä.

Työsuojelun vastuualueen tarkastajilta toivoisin rohkeutta tuoda työpaikkansa epäkohtia esille. Teillä on siihen EU-ihmisoikeustuomioistuimen vahvistama oikeus silloin, kun yleinen etu kärsii siitä, että vaikenette ongelmista. Lojaliteettivelvoite ei rajoita sananvapauttanne silloin, kun olette käyneet ongelmianne ensiksi työnantajan kanssa läpi (jota tiedän teidän tehneen) ja mikäli pysytte julkituloissanne totuudessa.

 

JoonasTuomivaara
Vasemmistoliitto Helsinki

Pitkän ja monipuolisen uran työsuojelun saralla tehnyt turvallisuus- ja työkykykoordinaattori, joka pyrkii tarkistelemaan asioita inhimillisesti ja tuomaan keskusteluun uusia näkökantoja ja vaijettuja tosiasioita.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu